Lauantai-aamuna laskin Ineksen irti heti kl 7 jälkeen. Ines pyöri ympärilläni, istahti välillä katselemaan lintuja, tarkasteli hirven juoksua peltoa poikki ja näytti viihtyvän oikein hyvin.
Minä kävelin sitten eteenpäin ja aina kun Ines lähti tarkastamaan ympäristöä jäin odottamaan. Puolisen tuntia eteni homma näin kunnes näin hännänvispaamisesta että nyt! nyt tuntui oikeanlaista hajua kuonossa.
Ines selvitti jälkeä sitkeästi, kävi parikin kertaa 10 metrin päässä pellolla palaten hirveetä vauhtia rengastamaan kunnes taas lähti kovaa vauhtia metsikköön ja hävisi näkyvistä. Saman tien kuulin haukun ja seurasin gps:stä kun ajo eteni 600m päähän jonne tuli hukka jota Ines ei saanut selvitettyä vai oliko niin että pelästyi eksyvänsä ja palasi luokseni. 20 minuuttia kesti koko sessio.
Lähdimme sitten hukalle yhdessä ja perille päästyä ei mennyt kuin hetki niin Ines oli taas jäljellä. Tällä kertaa Ines kävi 1,5 km päässä josta palasi hukalta. Tällä kertaa emme menneet selvittämään. Ines jatkoi kuitenkin touhua vanhan hukan ympärillä haukken välillä.
Minä seisoin tiellä kuuntelemassa menoa kun näin rusakon tulevan tiellä kohti. Kun rusakko huomasi minut se säntäsi metsään. Hetken päästä Ines tuli rusakon jäljissä haukkuen, selvitti rusakon  reittiä metsään ja lähti perään, tämän kuvion Ines toisti 3 kertaa peräkkäin selvittämättä missä rusakko oli poikennut reitiltä. Tässä vaiheessa olimme olleet lähes 4 tuntia metsässä ja lämpöäkin alkoi jo olla riittävästi joten lähdimme kotiin.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun Ines sai ihan itse jäniksen liikkeelle. Oli taas kiva päivä!